Teatteri

Musiikki soi, eikä kukaan kuule sen soivan väsyneesti ja hieman epävireisesti. Paikannäyttäjällä on punainen samettitakki, jonka kangas on seitinohueksi kulunut. Nuori mies on muutenkin hieman kalpean oloinen, mutta ehkä se vain johtuu valaistuksesta. Pehmeät istuimet ovat samettisen pölyn peitossa. Kaikki katsovat esiintyjää, eikä kukaan näe mitään erikoista siinä, että tämä raahaa toista jalkaansa raskaasti. Näyttämö on himmeästi valaistu, jottei kukaan näe lahonneita lavasteita, joissa hämähäkit ovat jo pitkään kiivenneet. Teatteri tuoksuu suitsukkeille ja kuivatuille ruusuille, sillä muuten he haistaisivat lahonneen puun ja mätänevän lihan. Kukaan ei katso esirippua, sillä näyttämölle astelee lintumaisin askelin kaunis neito silkkisessä puvussaan. Neito hymyilee ruusunpunaisilla huulillaan ritarilleen, joka uinuu rapistuneen lavastepuun alla. Yleisö ei mieti miksi neito on pistänyt samettisen naamion kasvoilleen tai miksi tämän kaunis silkkipuku on tahriintunut. Eivätkä he näe kuinka vaivalloisesti hänen ritarinsa nousee seisomaan herättyään neidon kuiskaukseen. Kaukaa katsottuna neidon harmaassa puvussa kimaltelee satoja punaisia helmiä, jotka lähempänä nähtynä ovatkin veripisaroita hämähäkinseitillä.
Kukaan ei myöskään maista ostamissaan makeisissa mitään erikoista, sillä he ovat keskittyneet tähän hämärästi valaistuun näytelmään. Kukaan ei kummastele miksi makeisia myynyt nuori tyttö palveli heitä vain yhdellä kädellä, vaikka toinen lepäsi rennosti hänen sivullaan. Joku saattaa sivusilmällä huomata vieressä istuvan henkilön pudottavan lattialle jotakin sylistään, muttei sano mitään, sillä ei tahdo irrottaa katsettaan hetkeksikään näytelmästä. Kenties jos hän katsoisi pois, hän voisi vielä pelastua. Kenties hän huomaisi jo kauan sitten kuolleen vierustoverinsa pudottaneen mädäntyneen kätensä. Kenties hän huomaisi makeisten olevan tomuisia hyönteisiä haalistuneessa raidallisessa paperipussissa. Kenties hän ehtisi juosta ulos hämärästä salista, ulos lahonneesta teatterista ja pelastaa rakkaan henkensä. Mutta hypnoottisesti tanssiva pari tuolla lavalla on saanut hänet pauloihinsa. Tämä ikuinen näytelmä jatkuu yhä uudelleen ja uudelleen, muuttumattomana ajasta iäisyyteen. Lahot laudat narahtelevat tanssijoiden mädäntyneiden jalkojen alla, mutta sitä ei musiikin läpi kuule. Paikannäyttäjä istuu huteralla tuolillaan salin oven luona ja katsoo tyhjillä silmäkuopillaan jonnekin kaukaisuuteen. Makeisia myyvä tyttö liikuskelee ympäri teatteria etsimässä lisää makeisia myytäväksi.
Teatterissa on vielä tilaa, tule toki katsomaan näytelmäämme.